sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ajatuksia muslimielämästä

Yle esitti alkusyksystä kuusiosaisen sarjan Muslimielämää. Kun nyt lopultakin olen saanut kaikki jaksot katsottua, päätin kirjoittaa sarjasta muutaman kommentin.

Sarjan juoni oli esitellä viidelle tavalliselle suomalaiselle islamia yrittämällä saada heidät elämään kuusi viikkoa mahdollisimman tarkkaan kuin muslimit, Koraanin sääntöjä noudattaen. Heitä opasti kolme muslimia, kaikki epäilemättä ns. hyvän ja maltillisen islamin kannattajia. Sarjan käynnistyessä vain yhdellä oppilaista, Pasilla, tuntui olevan selkeä ennakkoasenne islamiin. Pasi tituleerattiin maahanmuuttovastaiseksi, ja hän teki melko lailla selväksi, ettei islamia ihannoi tai tule ihannoimaan. Muut osallistujat vaikuttivat olevan mukana jokseenkin avoimella mielellä, vaikkakin Antti joutui heti ensimetreillä varsin toivottomaan asemaan homoutensa takia. Sarjaan ei ole valittu kaikkein mallikelpoisimpia kansalaisia. Muslimielämän alkaessa niin viini- kuin viinavalikoimiakin esitellään, olutta kaadetaan viemäriin. Sormuksista päätellen vain Krista on kihloissa tai naimisissa. Kirsikka on yksinhuoltaja, joka strippaa työkseen. Mitä maahanmuuttovastaiseen Pasiin tulee, yhteisistä mielipiteistämme huolimatta minäkin olen valmis toteamaan, että hän on tarpeettoman… sanoisinko hienostelematon. Hän on myös työtön. Kukaan oppilaista ei ole yhteiskunnallisista ongelmista puhumisen ammattilainen, ja tietämättömyys ja aiheesta poikkeaminen haittaavat ajoittain keskustelua. Esiintyy liiallista puheliaisuutta ja liiallista tuppisuuna jököttämistä.

Kolme opettajaa, Haider, Isra ja Anas, edustanevat sitä, mitä islam parhaimmillaan voi olla. Näistä kolmesta ohjelman isäntä Haider näyttäisi ehkä olevan se, jonka kanssa itse mieluiten keskustelisin islamista, mentorit Isra ja Anas onnistuvat antamaan itsestään aika höyrypäisen vaikutelman. Kukaan kolmikosta ei vastaa mielellään henkilökohtaisiin mielipidekysymyksiin. Anasin jokainen vastaus pohjautuu Koraanin säkeisiin, ja Haiderkin väistää ainakin kysymyksen siitä, onko hänen mielestään oikein vaihtaa hedelmätön vaimo uuteen. Isra kiihtyy ja oikoo mutkia, kun Koraanista, Muhammedista tai islamista ylipäänsä esitetään jotain kielteistä. Koraanin sääntöjen kyseenalaistaminen nyky-yhteiskuntaan soveltumattomina tuntuu olevan poissuljettu vaihtoehto, samanlaista en ole havainnut maltillisten kristittyjen suhtautumisessa Raamattuun. Ohjelman oleellisin ongelma on tietysti se, että siinä keskustellaan islamista, ei kulttuureista. Jos jokin kysymys ei muslimeja miellytä, he voivat aina ohittaa sen toteamalla, että siinä tai siinä asiassa on kyse kulttuurista, Koraani ei määrää tällaista (esim. lapsiavioliittoja tai tyttöjen silpomisia). Varmaan onkin näin, mutta totuus vain on, että juuri islamilaisissa maissa esiintyy ongelmallisia (ja kuvottavia) kulttuureja, ja siksi muslimien olisi otettava niihin selkeästi kantaa. Jos ohjelmaa halutaan pitää maahanmuuttokeskustelun pohjana, kulttuurikysymysten erottaminen aiheesta on mahdotonta.

Joitakin tarkennettuja kysymyksiä jäin kaipaamaan. Alle 10-vuotiaiden naimisiin meno ei päässyt halal-listalle, mutta Haider ja kumppanit eivät paljastaneet, minkä ikäinen tyttö sitten heidän mielestään on valmis (järjestettyyn) avioliittoon (huomattavasti itseään vanhemman miehen kanssa). Millainen rangaistus heidän mielestään pitäisi antaa vanhemmille, jotka silvotuttavat tyttärensä? Ehkä kukaan oppilaista ei tullut esittäneeksi juuri näitä kysymyksiä, tai sitten niiden käsittelylle ei ollut tilaa tämän ohjelman puitteissa. Oikeaoppista teurastusta käsiteltäessä Haider kertoo teurastukseen liittyvästä rukouksesta tms., jossa pyydetään Allahilta lupaa teolle, mutta hän jättää mainitsematta, että islam ei hyväksy eläimen tainnuttamista ennen verenlaskua. Sianlihakieltoa seliteltäessä Anas syyllistyy varsinaiseen kömmähdykseen väittäessään, että sika syö samasta paikasta mihin ulostaa. Sikafarmari onneksi saa puheenvuoron ja kumoaa virheellisen käsityksen. Sika on elintavoiltaan hyvin hygieeninen esimerkiksi kanaan verrattuna, ja sianlihahan on tietyissä alkukantaisissa kulttuureissa kielletty lähinnä trikiinivaaran vuoksi. Nykyisten tutkimuskäytäntöjen ansiosta trikiinejä sisältävät ruhot eivät päädy ravinnoksi. Pasin esiintymistaitoja ei yleisesti ottaen voine erityisemmin kehua, mutta sikoja syöttäessään hän kyllä antaa itsestään lupsakan vaikutelman Anasin seisoskellessa jäykkänä sivussa. Kohtauksessa on hilpeä Kukas nyt on ennakkoluuloinen juntti -tunnelma.

Yle tuntien ohjelman tarkoituksena oli vähentää islam-kriittisyyttä ja antaa hyvää kuvaa muslimeista. En usko, että se onnistui. Mikäli ohjelmassa mukana olleet ei-muslimit edustivat keskimääräistä otantaa suomalaisista, olen ilahtunut. Keskimääräiset suomalaiset näyttäisivät omaavan varsin tervehenkiset mieltymykset ja hyvän itsetunnon. Kummankaan sukupuolen edustajat eivät halua pukeutua kaapuihin tai paastota itseään sekopäisiksi. He pitävät naurettavana sitä, ettei yli kaksivuotias saa nähdä vanhempiaan alasti, samoin kuin pukeutumissääntöjen perustelua sillä, että avioliitot hajoavat, jos ihmisille selviää, että omalla puolisolla ei ole maailman paras kroppa. He ovat sitä mieltä, että 12-vuotiaan naittaminen on sairasta ja väärin, ja uskaltavat sanoa sen ääneen. He kehtaavat ottaa puheeksi, että vaikka suurin osa muslimeista ei ole terroristeja, suurin osa terroristeista on kuitenkin muslimeja. Muslimeja jaksaa puolustella ainoastaan kristitty teologi Krista, hän vähän hurahtaakin sarjan loppua kohti mentäessä.

Kokonaisvaikutelmani sarjasta jäi melko myönteiseksi. Mitä siinä ikinä yritetäänkään, lopputulos ei ole hurmoksellinen joukkoaivopesu, vaan pääosin aitojen suomalaisten rehellinen puheenvuoro oman kulttuurimme puolesta. Sarjan esittelyssä islamia tarjotaan parannuskeinoksi suomalaisten juopotteluun, masennukseen ja avioeroihin. Toivottavasti ratkaisuja jatkossa pyritään miettimään omien perinteidemme pohjalta.