tiistai 1. syyskuuta 2009

Perheverotuksen puolesta - ja aasinsillan avulla terveisiä vihtiläisille

Pääministeri Matti Vanhasen ehdotus perheverotuksen käyttöönotosta ei saanut kannatusta eduskunnassa. Vastustajien perustelut tuntuivat keskittyvän lähinnä myyttiin toimitusjohtajista kotirouvavaimoineen, samoin sana ”vanhanaikainen” vilahteli keskustelussa.

En ole erityisen ihastunut Matti Vanhaseen ja hänen harjoittamaansa politiikkaan noin yleensä, mutta kannatan kyllä perheverotusta. Minusta on melkoisen outoa tyrmätä yhtään mitään pelkästään sillä perusteella, että toimintamalli olisi vanhanaikainen. Yhtä hyvin voisi sanoa, ettei lapsille pidä tarjota kaurapuuroa, koska se on vanhanaikaista. Mitä tulee toimitusjohtajiin ja heidän kotirouviinsa, ihmettelen, onko kyseessä todella merkittävän suuri ihmisjoukko. Nyky-Suomessa naisten työssä käyminen ja uran luominen on suotavaa ja ihailtua, ja itse veikkaisin, että menestyvien miesten vaimot kaipaavat – ja hankkivat – useimmiten itsekin työelämän kautta saatua arvostusta. En missään nimessä usko, että miehen menestyminen työelämässä korreloisi negatiivisesti vaimon työelämässä olemisen kanssa.

Ennen perheverotuksen käyttöönottoa olisi toki esitettävä tarkat laskelmat siitä, millaisen tulotason omaavia perheitä se hyödyttäisi. Omassa visiossani perheverotuksesta hyötyisivät sellaiset perheet, joissa toinen vanhemmista hoitaa leikki-ikäisiä lapsia kotona ja toinen on keskituloinen tai vähän alle. Kovin pienituloisia perheitä perheverotus ei hyödyttäisi, sillä pienituloiset maksavat jo valmiiksi vähiten tuloveroa. Pienituloisistakin on huolehdittava, mutta perheveron tarkoitus olisi nimenomaan kannustaa työntekoon sekä työssä käyvän etenemiseen uralla ja samalla varmistaa lasten etu niin, että toinen vanhemmista olisi kuitenkin kotona. Mielestäni Suomi hyötyisi tästä.

Perheveron vastustajat tuntuvat pitävän periaatteellisena ongelmana sitä, että äiti hoitaa lapsia kotona ja isä käy töissä. Kukaan ei ole sentään kehdannut ehdottaa, että perheveron saisivat valita vain sellaiset perheet, joissa isä on kotona ja äiti työelämässä – enpä oikeastaan edes ihmettelisi, jos omituisen feminismivitsauksen vaivaamassa yhteiskunnassamme tällainen ajatus tuotaisiin esille. Olen itse kotiäiti ja tunnen paljon kotiäitejä. En tunne yhtäkään kotiäitiä, joka ei olisi kotiäitinä omasta halustaan. Jos joku kaipaakin hieman työelämää, niin syynä kotiin jäämiselle on kuitenkin oma halu tehdä lapsen kannalta paras ratkaisu, ei miehen painostus. En ole myöskään kuullut yhdenkään tuntemani kotiäidin toivovan, että mies jättäisi välillä työnsä ja jäisi kotiin naisen sijaan, poikkeuksena ne perheet, joissa tämä ratkaisu on sitten tehtykin. Siinä missä pidän rikkaita johtajia kotirouvavaimoineen myyttinä, pidän myyttinä myös nyrkin ja hellan väliin naisensa määrääviä äijänköriläitä. Jo siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yhdenkään naisen tarvitse sietää sellaista suomalaisessa nykykulttuurissa. Ja mitä ensin mainittuihin vielä tulee, minun puolestani mahdollisuuden perheverotukseen voisi aivan hyvin rajata koskemaan perheitä, joissa on esimerkiksi vähintään yksi alle 10-vuotias lapsi (tai raja voisi olla tiukempikin).

Parannettaessa lapsiperheiden sosiaalietuuksia, esimerkiksi korotettaessa suoraan lapsilisiä, on olemassa vaara, että hyvin pienituloiset, pelkästään sosiaalietuuksien varassa elävät perheet alkavat hankkia lisää lapsia vain tienatakseen. Kun otetaan huomioon se, että sosiaaliset ongelmat, joista lapsetkin kärsivät, ovat yleisempiä vähävaraisilla kuin keski- ja hyvätuloisilla perheillä, on tällaisessa tukimuotojen parantamisessa oltava varovainen. Kenties turhaa pelkoa ja ilkeää parjausta, joten korostan sitä, etten ajattele kaikkien (enkä edes useimpien) pienituloisten olevan lapsistaan piittaamattomia pummeja. Myös meidän perheemme on pienituloinen, ja todellakin omasta kokemuksesta tiedän, että pienituloisten saamat tuet on ilman muuta pidettävä vähintään nykyisellään. Köyhyyden luominen ja lisääminen huonolla tukijärjestelmällä ei myöskään ole lasten etu. Mutta nyt on kyse siitä, millaisia parannuksia perhepolitiikkaan olisi tällä hetkellä ensisijaisesti tehtävä. Perheverotus, etenkin rajattuna koskemaan lapsiperheitä, kannustaisi keski- ja hyvätuloisia tekemään lapsia ja järjestämään heille kotihoidon.

Ainakin teoriassa. Omassa kotikunnassani on tällä hetkellä kuumana kunnallispolitiikan aiheena lasten kotihoidontuen kuntalisä. Sen poistamista tultaneen vakavasti harkitsemaan, mikäli syksyllä tehtävän kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että ne, jotka hoitavat pienet lapsensa kotona, tekevät sen joka tapauksessa, maksetaan kuntalisää tai ei. Mitäpä tähän voisi sanoa. Mutta se on selvää, että jokaisen lasten kotihoitoa kannattavan tulee kyselyyn vastatessaan tuoda selkeästi esille se, että ilman kuntalisää lapset vietäisiin kunnalliseen päivähoitoon, oli tämä totta tai ei. Ja parhaillaan käynnissä olevissa uusintavaaleissa on tietysti äänestettävä ehdokasta, joka ei poistaisi Vihti-lisää. :)