Perheemme pääsiäisperinteisiin on mieheni ja minun kihlautumisesta lähtien kuulunut vierailu vanhempieni kesämökillä. Tyypillisesti tämä on samalla ollut kesämökkikauden avaus ja mökin lämpimänä pysyminen on vielä pääsiäisen aikaankin ollut vähän niin ja näin.
Tänä vuonna pääsiäinen tuli ja meni erityisen aikaisin, emmekä näin talvisella säällä olisi mitenkään voineet mökille Ilmarin kanssa lähteä. Kun miehelle sattui vielä töitäkin osaksi pääsiäispyhiä, ja minulle ja Ilmarille talven ensimmäinen flunssa, emme käytännössä juurikaan tänä vuonna pääsiäistä viettäneet. Ilmari sai tuttavilta pari suklaamunaa, jotka minä ja mieheni härskisti söimme itse Ilmarin nukkuessa. Samoin söimme kaikki virpojille ostamamme suklaat. Se kuuluu myös pääsiäisperinteisiimme, sillä niiden kuuden vuoden aikana, jotka olemme tässä asunnossa asuneet, meillä ei ole yhtenäkään vuonna käynyt yhtäkään virpojaa. Hautausmaalla oli kauniita keltaisia pilkahduksia siellä täällä, moni oli nimittäin saanut haudalleen pieniä narsisseja. Eino myös. Narsissit selviytyivät pääsiäisajan pakkasista jotenkuten.
Eino kävi mökillä jokaisena pääsiäisenään. Ensin minun vatsassani, sitten 10-kuisena, jolloin olimme mökillä vain yhden pääsiäispyhistä, siten että aamulla lähdimme kotoa ja illalla jo palasimme. Silloinkin oli aika talvista ja öiden kylmyys huolestutti. Sitten kahtena seuraavana pääsiäisenä olimme mökillä useamman yön. Einolla riitti mökillä aina puuhaa. Viime vuonna pääsiäinen oli huhtikuussa, mutta silloinkin oli aika kylmä. Lunta ei kylläkään ollut, ja sää oli todella aurinkoinen. Ulkoilimme Einon kanssa paljon, vuoroja vaihdettiin niin, että joku oli aina vasta konttaamista ja tuen kanssa kävelyä opettelevan Ilmarin kanssa sisällä. Minä kävin Einon kanssa kävelyllä kahtena aamupäivänä. Pysähdyimme molemmilla kerroilla erään ojan luokse heittämään kiviä veteen. Ensimmäisenä päivänä ojassa olevaa vettä peitti ohut jääkuori, jonka läpi Einonkin heittämät kivet risahtivat hauskasti. Seuraavana päivänä oli kylmempää, ja minun oli hakattava jää ensin rikki isolla kivellä, jotta Eino sai omat kivensä veteen asti.
Viime pääsiäisenä Eino innostui maistamaan mämmiä. En ollut uskonut Einon haluavan sitä, joten mämmiä oli siinä vaiheessa enää vähän jäljellä. Suretti, kun Eino olisikin halunnut lisää. Toivottavasti hän sai tänä pääsiäisenä mämmiä ison kulhollisen. Pääsiäiskukko muni molemmille pojille onkimispalapelit, eli laudat, joilta pystyi magneetin avulla onkimaan erilaisia mereneläviä. Eino oli oikein avulias isoveli, hän nimittäin kokosi Ilmarinkin palapelin aina uudestaan, jotta Ilmari saattoi onkia. Välillä yhteisleikki taisi tosin hieman turhauttaakin Einoa, sillä hän hienovaraisesti vihjaisi, että mustekala (joka oli yksi ongittavista hahmoista) voisi laittaa Ilppi-vauvan nukkumaan.
Kesämökkeilyyn liittyy mahtavia muistoja, mutta myös kaikkein pahin tapahtui siellä. Olimme mökillä sinä viikonloppuna, jolloin Eino kuoli. Se tuntuu hirvittävän surulliselta, mutta luulen, että mökillä Eino olisi halunnutkin viimeiset hetkensä viettää. Siellä hän saattoi vielä viimeisenä iltanaan käydä sanomassa hei hei Harri-hauelle ja muille mökkitutuille. Meidän raskaaksi osaksemme on jäänyt aloittaa tämä mökkikausi ilman Einoa, viime kesän julma päätös päällimmäisenä mielessämme.
Saakoon Kotiteollisuus viimeiset sanat:
Tänä vuonna pääsiäinen tuli ja meni erityisen aikaisin, emmekä näin talvisella säällä olisi mitenkään voineet mökille Ilmarin kanssa lähteä. Kun miehelle sattui vielä töitäkin osaksi pääsiäispyhiä, ja minulle ja Ilmarille talven ensimmäinen flunssa, emme käytännössä juurikaan tänä vuonna pääsiäistä viettäneet. Ilmari sai tuttavilta pari suklaamunaa, jotka minä ja mieheni härskisti söimme itse Ilmarin nukkuessa. Samoin söimme kaikki virpojille ostamamme suklaat. Se kuuluu myös pääsiäisperinteisiimme, sillä niiden kuuden vuoden aikana, jotka olemme tässä asunnossa asuneet, meillä ei ole yhtenäkään vuonna käynyt yhtäkään virpojaa. Hautausmaalla oli kauniita keltaisia pilkahduksia siellä täällä, moni oli nimittäin saanut haudalleen pieniä narsisseja. Eino myös. Narsissit selviytyivät pääsiäisajan pakkasista jotenkuten.
Eino kävi mökillä jokaisena pääsiäisenään. Ensin minun vatsassani, sitten 10-kuisena, jolloin olimme mökillä vain yhden pääsiäispyhistä, siten että aamulla lähdimme kotoa ja illalla jo palasimme. Silloinkin oli aika talvista ja öiden kylmyys huolestutti. Sitten kahtena seuraavana pääsiäisenä olimme mökillä useamman yön. Einolla riitti mökillä aina puuhaa. Viime vuonna pääsiäinen oli huhtikuussa, mutta silloinkin oli aika kylmä. Lunta ei kylläkään ollut, ja sää oli todella aurinkoinen. Ulkoilimme Einon kanssa paljon, vuoroja vaihdettiin niin, että joku oli aina vasta konttaamista ja tuen kanssa kävelyä opettelevan Ilmarin kanssa sisällä. Minä kävin Einon kanssa kävelyllä kahtena aamupäivänä. Pysähdyimme molemmilla kerroilla erään ojan luokse heittämään kiviä veteen. Ensimmäisenä päivänä ojassa olevaa vettä peitti ohut jääkuori, jonka läpi Einonkin heittämät kivet risahtivat hauskasti. Seuraavana päivänä oli kylmempää, ja minun oli hakattava jää ensin rikki isolla kivellä, jotta Eino sai omat kivensä veteen asti.
Viime pääsiäisenä Eino innostui maistamaan mämmiä. En ollut uskonut Einon haluavan sitä, joten mämmiä oli siinä vaiheessa enää vähän jäljellä. Suretti, kun Eino olisikin halunnut lisää. Toivottavasti hän sai tänä pääsiäisenä mämmiä ison kulhollisen. Pääsiäiskukko muni molemmille pojille onkimispalapelit, eli laudat, joilta pystyi magneetin avulla onkimaan erilaisia mereneläviä. Eino oli oikein avulias isoveli, hän nimittäin kokosi Ilmarinkin palapelin aina uudestaan, jotta Ilmari saattoi onkia. Välillä yhteisleikki taisi tosin hieman turhauttaakin Einoa, sillä hän hienovaraisesti vihjaisi, että mustekala (joka oli yksi ongittavista hahmoista) voisi laittaa Ilppi-vauvan nukkumaan.
Kesämökkeilyyn liittyy mahtavia muistoja, mutta myös kaikkein pahin tapahtui siellä. Olimme mökillä sinä viikonloppuna, jolloin Eino kuoli. Se tuntuu hirvittävän surulliselta, mutta luulen, että mökillä Eino olisi halunnutkin viimeiset hetkensä viettää. Siellä hän saattoi vielä viimeisenä iltanaan käydä sanomassa hei hei Harri-hauelle ja muille mökkitutuille. Meidän raskaaksi osaksemme on jäänyt aloittaa tämä mökkikausi ilman Einoa, viime kesän julma päätös päällimmäisenä mielessämme.
Saakoon Kotiteollisuus viimeiset sanat:
”Vierii kyynel, vierii toinen, vierii,
silmistä vesi veden jälkeen,
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen.
Järvi syvä kuin synkin suru on,
musta kuin yötaivas pimeä,
tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä.”
silmistä vesi veden jälkeen,
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen.
Järvi syvä kuin synkin suru on,
musta kuin yötaivas pimeä,
tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti