Hauskoja hetkiä

Isin ja äidin sängyssä meuhkaaminen oli Einosta hauskaa. Viikonloppuaamuisin Eino tuli sänkyymme mielellään köllöttelemään isin kainaloon hetkeksi, vaikka yöt nukkuikin hyvin omassa sängyssään. Tässä kuvassa Eino on 1 vuotta ja 11 kuukautta. Näihin aikoihin sänky oli erityisen kiinnostava paikka, sillä se oli juuri siirretty eri huoneeseen. Lähestyvän pikkuveljen syntymän kunniaksi Eino oli saannut oman huoneen - mikä pian osoittautui hyväksi ratkaisuksi, Ilmari kun oli ensimmäiset kuukautensa varsin äänekäs yökukkuja.

Olen välillä miettinyt, että jos saisin elää uudestaan jonkun päivän, niin minkä valitsisin. Olen tullut siihen tulokseen, että ottaisin ihan minkä tahansa Einon kanssa vietetyn päivän. En osaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Minulle kelpaisi mainiosti vaikka joku niistä kaoottisista päivistä, kun Ilmari oli pikkuvauva ja parivuotias Eino kokeili oman tahdon toteuttamiskeinoja.

Jotkut päivät olivat ehkä Einon näkökulmasta erityisen hauskoja. Yksi vetonaula oli se, kun mökillä sai olla ukin kanssa puupaikalla. "Ukki hakkaa puita" oli usein Einon piirrustusten aiheena. Samaan kuvaan Eino piirsi itsensä ja selitti, että "puita tippuu ja Eino nauraa". Muutenkin Eino viihtyi hyvin isovanhempien seurassa.

Yhdet raikuvimmista nauruista muistan kuulleeni, kun kerran Einoa kylvettäessämme mieheni keksi päästää kylpyankkojen sisälle vettä ja puristaa veden sitten ulos, suoraan ylöspäin korkeana suihkulähteenä. Se kirvoitti naurut aika monta kertaa, ja saimme siitä videokuvaakin. Eino rakasti kaikenlaisia vesileikkejä, mukaan lukien sateella ulkoilu. Minusta on sääli, että monissa päiväkodeissa ainakin täällä päin jätetään ulkoilu väliin sateella. Einon mielestä sateella ulkoilu näytti olevan kaikkein hauskinta, kuravaatteet päälle vaan ja menoksi. Vesilätäköt ja ränneistä ryöppyävät vesiputoukset tarjosivat niin paljon leikin aiheita, että usein sateisina päivinä Eino ei edes malttanut lähteä kotipihasta puistoon.

Sateisten päivien kestosuosikki oli parkkipaikallemme huonon viemäröinnin takia muodostuva valtava vesilammikko, jossa Eino juoksi edestakaisin ja kertoi, että "Eino ui". Oikeaa uimistakin Eino ehti elämänsä aikana kokeilla kerran, mökillä järvessä viimeisenä kesänään. Lopputalven ja kevään aikana Eino oli puhunut siitä paljon, lähinnä silloin, kun katselimme valokuvia edelliseltä kesältä. Hän katseli mökiltä otettuja kuvia, joissa järvi näkyi, ja kertoi että kesällä Eino ui. Edellisenä kesänä Eino ei ollut järveen uskaltautunut, joten vähän mietimme että näinköhän, mutta kyllä, toden totta Eino pulahti järveen kaulaa myöten, vaikka vesi olikin silloin heinäkuussa melkoisen kylmää.

Muita aina yhtä hauskoja asioita Einolle olivat: isin kanssa saunominen, äidin ja pikkuveljen kanssa kerhoon meno, se kun isi luki iltasadun, savumuikkujen syöminen, se kun puistoon mennessä päiväkodin lapsetkin olivat paikalla ja lelumökin ovi oli auki. Ja se, kun saunasta tullessa isi kääri pyyhkeeseen ja minä otin Einon syliin ja kysyin: "Mikäs se siinä on?" Johon Eino vastasi: "Eino-vauva!" Sitten Ilmarin nähdessään Eino totesi: "Kaksi vauvaa." Ja ei muuta kuin leikkimään.