Kirja: Puhdistus, kirjoittaja Sofi Oksanen
Sillä perusteella, mitä olen lukenut Sofi Oksasesta henkilönä, meitä näyttäisivät yhdistävän lähinnä ikä ja sukupuoli. Elämäntyylillisistä eroista huolimatta Oksanen on kirjoittanut minua suuresti miellyttävän kirjan. Puhdistus on historiallisesti tarkka ja kiinnostava. Se paljastaa karun totuuden Viron historiasta yrittämättä nähdä Neuvostoliitossa mitään hyvää. Itse neuvostoliittolaista kommunismia halveksivalle kirjan lukeminen on hekumallinen elämys, eikä vähiten siksi, että se on saanut ylistäviä arvosteluja. Helpottavaa, että Neuvostoliittoa saa arvostella ja että ainakaan kaikki sivistyneinä pidetyt ihmiset eivät kavahda isänmaallisuuden kuvaamista myönteisenä ilmiönä. Herää kylläkin kysymys, millaisen arvostelun saisi suomalaisen miehen kirjoittama kirja, jossa kommunistit haisevat ja örmyilevät ja kansallismieliset ovat ahkeria, älykkäitä ja hyväntahtoisia, mutta sitä ei kannattane spekuloida liikaa. Pääasia, että on kirjoitettu ja julkaistu kirja, joka suuntaa demonisoinnin oikeaan osoitteeseen ja antaa oman kansan etujen ja perinteiden puolustamiselle kauniit kasvot. (Huomionarvoista toki on, että nyttemmin WSOY on saanut Sofi Oksasesta tarpeekseen. Julkisuudessa esitetyt syyt välirikkoon vaikuttavat sekavilta.)
Juoneltaan kirja on kiehtova, ettenpä sanoisi nerokas. Henkilöiden taustoista ja kohtaloista paljastetaan riittävästi niin, että oleelliset seikat eivät jää arvailujen varaan (toisin kuin Lostin päätösjaksossa), mutta lukijalle jää tilaa myös omien päätelmien tekoon. Siksi mielenkiinto pysyy yllä. Nykyaikaisen prostituution eli niin sanotun ihmiskaupan ottaminen rinnalla kulkevan tarinan aiheeksi lisää kirjaan jännäri- ja tirkistelyaineksia ja madaltanee lukemisen aloituskynnystä niillä, joista pelkkään raskaaseen historiikkiin tarttuminen tuntuisi liian työläältä. Niiden, jotka alkusivuilla säikähtävät naisnäkökulmaa, ei kannata keskeyttää lukemista, sillä ainakin minun, joka toki olen nainen, mielestäni kirja on suunnattu yhtä lailla miehille kuin naisillekin. Missään nimessä kirja ei ole feministinen, pitää Oksasen aatemaailma sisällään sitten mitä hyvänsä. Miesten kärsimyksiä ja taisteluita ei unohdeta tai väheksytä, vaikka pääpaino onkin kotirintaman tapahtumissa.
Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten esi-isiemme elämään paneutuminen on terveellistä nykypäivän itsesäälissä piehtaroijalle. Kokonaisten sukupolvien kärsimykset omassa maassamme ja sen läheisyydessä saavat omat murheet ainakin hetkellisesti tuntumaan hyväksyttävämmiltä ja kestettävissä olevilta. En ole maailman ensimmäinen ihminen, joka on joutunut kokemaan täysin epäansaittua ja kohtuutonta kauhua ja tuskaa, en edes ensimmäisten kymmenen joukossa. Tuen saaminen muilta hirveyksiä kokeneilta ei sekään ollut menneillä vuosikymmenillä välttämättä yhtään yksinkertaisempaa kuin tänä päivänä. Häpeä ja halu vaieta ikävät tapahtumat unohduksiin eivät ole syntyneet minun ikäluokkani elinaikana.
Kriitikot ovat ajoittain esittäneet omia tulkintojaan siitä, mitä kirjan nimi kuvaa. Nimen taustalla ehkä on neuvostovallan päämäärä puhdistaa hallitsemansa alueet kommunismivastaisuudesta, mutta voinee myös ajatella, että kirjan tarkoitus on puhdistaa lukijan mieli. Kirjan lukemisen jälkeen mieli on puhdistunut kaikesta siitä puna-aatetta pokkuroivasta propagandasta, jota meille suomalaisillekin on syötetty. Kirja puhdistaa Neuvostoliiton ihailu –kuonan totuuden päältä. Suosittelen Puhdistusta kaikille yli 15-vuotiaille J.
Ja nyt jännityksellä odotan, onnistunko seuraavaksi poimimaan hyllystä jotakin muuta kuin raastavaa tragediaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti