Halpatyövoima ja halpa työvoima

Suomalainen hoiva-alan yritys Esperi houkuttelee hoitajia Filippiineiltä suomalaisia vanhuksia hoitamaan, kertoo Amiedun lehdistötiedote 11.9.2007. Yritys aikoo tarjota parin seuraavan vuoden aikana lisäkoulutusta ja työtä noin sadalle lähihoitajalle.

Suomessa on 100 000 nuorta vailla työ- tai opiskelupaikkaa. Vanhemmista ikäluokista työttömiä löytyy vielä monin verroin lisää. Miksi heitä ei kouluteta lähihoitajiksi? Selitys ei voi olla, että se olisi hirvittävän paljon kalliimpaa kuin ”valmiiden” hoitajien tuominen Filippiineiltä. Filippiiniläiset hoitajat tarvitsevat myös muuntokoulutusta, ja ennen kaikkea heille on opetettava suomen kieltä. Kukaan tuskin myöskään väittää, että työttömän suomalaisen elättäminen olisi valtiolle ilmaista.

Koska filippiiniläishoitajille maksetaan samaa palkkaa kuin suomalaisille hoitajille, he eivät ole halpatyövoimaa. Entäs kun Suomessa taas yleinen kustannustaso nousee ja ruoka ja asunnot kallistuvat? Ovatko filippiiniläishoitajat varmasti suomalaisten hoitajien rinnalla vaatimassa lähihoitajien palkkojen päivitystä? Miksi olisivat? Heidän näkökulmastaan suomalainen palkkataso on erinomainen. He käyvät Suomessa tienaamassa rahaa, ja matkustavat sitten yleensä takaisin kotimaahansa. Heidän ei tarvitse Suomessa asuessaan miettiä, riittääkö palkka perheasunnon ostamiseen Helsingistä, tai ylipäänsä perheen elättämiseen. Kyllä filippiiniläiset ovat pitkällä tähtäimellä halpaa työvoimaa.

”Hoitajien rekrytoinnista vastaava Opteam on avannut Filippiineille toimiston. Hoitajat perehdytetään ensin äidinkielellään paikallisiin oloihin. Heille kerrotaan suomalaisen työelämän pelisäännöistä, mm. työaikalainsäädännöstä, työehtosopimuksista, oleskeluluvista sekä työturvallisuudesta. Tulijoiden puolesta hoidetaan myös byrokratia kuten sosiaaliturvatunnukset ja asumisilmoitukset. Uusille työntekijöille järjestetään myös asunto kalustuksineen ja varusteluineen.”

Hieno homma. Entäs ne suomalaiset työttömät?

Välillä kuulee sanottavan, ettei ihmisiä voi pakottaa tekemään töitä, varsinkaan hoitotyötä. Perustelu on, että epämotivoituneet, työhön pakotetut työntekijät romuttaisivat koko alan maineen ja riskeeraisivat hoidettavien turvallisuuden ja mukavuuden. Olen varmaan tässä asiassa hirvittävän sinisilmäinen optimisti, mutta minulla on vahva usko suomalaiseen työmoraaliin. Uskon, että keskimäärin suomalaiset tekevät ainakin tyydyttävän hyvin sen työn, joka heidän osakseen on koitunut. En usko, että työttömien painostaminen (ennen kaikkea tukipolitiikkaa muuttamalla) kouluttautumiseen ja työn tekoon aiheuttaisi kappaleen alussa lueteltuja ongelmia. Uskon, että moni työtön tekisi töitä ihan mielellään. Työttömät kokevat, että opiskelu ja työn teko olisivat turhaa vaivannäköä, koska työttömyyskorvauksellakin pärjää. Ja turja vaivannäköhän olisi itsensä naurettavaksi tekemistä.

Kuka tahansa suomalainen työtön voi toki halutessaan kouluttautua lähihoitajaksi. Lähihoitajan ammatti ei kuitenkaan ole erityisen houkutteleva, eikä filippiiniläishoitajien saapuminen tee sitä houkuttelevammaksi (paitsi ehkä eksoottisen hehkeää työympäristöä arvostavien miesten silmissä?). Kuten jo kirjoitin, filippiiniläishoitajat ovat varmaankin aika tyytyväisiä työntekijöitä, jotka eivät ole kärkkäästi vaatimassa palkankorotuksia tai muita parannuksia työehtoihin. He heikentävät hoitajien ammattiliittoa. Suhtaudun varauksella siihen, että filippiiniläisten rekrytointi parantaisi hoitoalan mainetta yhtään enempää kuin suomalaisten työttömien painostaminen näihin tehtäviin.

Mainittakoon, että pidän filippiiniläisten hoitajien rantautumista Suomeen noin miljoona kertaa myönteisempänä ilmiönä kuin rikos- ja työttömyystilastoja paisuttavaa islamilaista maahanmuuttoa. En myöskään tippaakaan epäile sitä, etteivätkö filippiiniläiset olisi erinomaisia työssään – ehkä jopa keskimääräistä suomalaista hoitajaa parempia, muuntokoulutuksen jälkeen. Jos olisin vanhainkodin asiakas, olisin varmasti aivan mielelläni filippiiniläishoitajan käsissä. Se, että filippiiniläiset ovat tyytyväisiä työntekijöitä, ei vähennä heitä kohtaan tuntemaani arvostusta. Päinvastoin, ihailen ihmisiä, jotka tyytyvät vähään eivätkä vaadi huikeaa elistasoa. Mutta, kuten jo aiemmin kirjoitin, näen vaatimattomuuden ongelmana suomalaisten lähihoitajien ja heiksi aikovien kannalta. Kaiken kaikkiaan, mielestäni tätäkin maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa ollaan turhan yksipuolisia. Asia halutaan nähdä ihanan aurinkoisena polkuna kohti auvoista tulevaisuutta, eikä varjopuolia käsitellä. Kritiikin esittäminen on varmaankin taas sitä kuuluisaa rasismia.