Äskettäin huomasin olevani - pelottavaa kyllä - jälleen samaa mieltä pääministerimme kanssa, tällä kertaa suomalaisen korkeakouluopiskelun maksuttomuuteen liittyvässä asiassa. Aihetta käsittelevä uutinen toi muistoja mieleeni, ja innostuin kaivelemaan leikekirjaamme. Alla kirjoitukseni Ylioppilaslehden mielipidesivulla vuonna 2002:

"Koulutus hyvää kehitysapua

Juha Merimaa päivitteli kirjoituksessaan Ylioppilaslehdessä 6/02 ulkomaisten opiskelijoiden toivotonta asemaa Suomen työmarkkinoilla. Lähtökohtana asian tarkasteluun oli sen tarkoituksettomuus, että ulkomaalainen hankkii Suomessa koulutuksen ja palaa sitten kotimaahansa hyödyntämään sitä. Otsikko kirjoitukselle olikin osuvasti "Kotimatka uhkaa opintonsa päättäviä ulkomaalaisia".

Kuvaako kirjoituksen oheen painettu piirros t-paidasta tekstillä I graduated in Finland and all I got was this lousy t-shirt keskimääräisen ulkomaalaisen opiskelijan suhtautumista Suomessa saatuun koulutukseen? Jos näin on, lienee joko opiskelijoiden suhtautumisessa tai keskimääräisessä suomalaisessa koulutuksessa jotakin pahasti vialla. Koulutuksen olisi kaiketi tarkoitus tarjota ennen kaikkea tietoa ja osaamista. Tiedon ja osaamisen soveltaminen on mahdollista Suomen ulkopuolellakin, joten kannattaako kotimatkaa pitää uhkana?

Voi olla, että Suomessa tulee olemaan ainakin hetkellisesti pulaa työntekijöistä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Onko niin sanotuilla hyvinvointivaltioilla kuitenkaan edes moraalista oikeutta houkutella niitä harvoja kehitysmaiden asukkaita, jotka hankkimansa koulutuksen avulla voisivat edistää maansa kehittymistä, pysymään poissa kotimaistaan?

Ilman koulutettuja työntekijöitä kehitysmaat eivät pysty parantamaan olojaan. Kaikkia kehitysmaiden asukkaita emme voi majoittaa, joten eikö järkevää ulkomaalaispolitiikkaa ainakin kehitysmaiden osalta olisi tarjota koulutusta edellyttäen, että oppia ulkomailta hakeneet palaavat valmistuttuaan kotimaihinsa töihin?"

Olen samaa mieltä itseni kanssa. Kannatan kuitenkin korkeakouluopiskelun maksullisuutta ulkomaalaisille, sillä käytännössähän nykyisellään opetuksen tarjoaminen ilmaiseksi ei toimi kehitysapuna tarkoittamassani mielessä. Myönnän myös, että kirjoitukseni perimmäinen innoittaja ei ehkä ollut aito huoli kehitysmaiden puolesta, vaan ainakin osittain halusin tuoda esille niin sanotusti suvaitsevina itseään pitävien ihmisten kaksinaismoralismia ulkomaalaisiin liittyviä ongelmia käsiteltäessä.

Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin voin ottaa uudelleen kantaa Suomea uhkaavaan työvoimapulaankin. Suurten ikäluokkien eläköityminen on jo alkanut, ja työttömiä riittää. Tämä ei tietenkään, valitettavasti, tarkoita sitä, että suomalainen yhteiskunta olisi huolia vailla, mutta joka tapauksessa mitään sen tyyppistä työvoimapulaa, joka olisi helposti paikattavissa ulkomaalaisia opiskelijoita houkuttelemalla, emme tule kokemaan.

Mitä Ylioppilaslehteen yleisellä tasolla tulee, myönteistä palautettakin voin omien kokemusteni perusteella antaa. Vaikkakin lehti ainakin vuosituhannen alussa edusti yleisesti ottaen varsin erilaista ideologiaa kuin omani, lehden silloinen toimitus ansaitsee kiitokset monipuolisesta mielipidesivujen koostumuksesta. Jokainen minun lähettämäni kirjoitus julkaistiin, vaikka kirjoituksissani poikkeuksetta arvostelin lehden varsinaisia artikkeleita.

Raikas talvisää jatkukoon!