Pidän itsenäisyyspäivästä, monestakin syystä. Ensinnäkin, olen iloinen siitä, että voimme ylipäänsä moista juhlaa viettää. Toisekseen, itsenäisyyspäivä on ajankohta, jolloin valtiomme johtajienkin on esitettävä ainakin sanahelinän muodossa syvällisiä pohdintoja sen suhteen, mitä itsenäisyys Suomelle merkitsee ja miksi se on hienoa. Kenties jokunen muukin suomalainen innostuu ajattelemaan asiaa.
Itsenäisyyden merkityksen pohtiminen on EU-aikana erittäin oleellista. Vähitellen Suomen päätäntävalta lipuu EU:lle, joka on käytännössä yhtä kuin suuret jäsenvaltionsa. Herää kysymys siitä, mikä erottaa EU:n Neuvostoliitosta jäsenmaidensa alamaisuuden suhteen. Meidät ajoi EU:n hoteisiin pelko siitä, että pieni maa ei pärjää taloudellisesti ilman vahvaa kaupallista yhteistyötä, ja tuo sama pelko on estänyt Suomen johtavia poliitikkoja vastustelemasta EU:n tiukkenevassa otteessa. Isovanhempieni sukupolvi ei pelännyt. Silloin oli selvää, että itsenäisyys, mahdollisuus päättää omista asioista, on tärkeä asia, jopa niin tärkeä, että sen vuoksi saattoi uhrata henkensä.
Koti, uskonto ja isänmaa. Näitä asioita ei ole enää edes täysin poliittisesti korrektia arvostaa, oman kulttuurin paremmuutta johonkin toiseen nähden ei ole soveliasta julistaa. Onko ihme, että nykynuorisolla on mielenterveysongelmia? Paitsi, ettei heille anneta tukevaa perustaa, johon juurtua, heiltä suorastaan kielletään tällaisen tavoittelu. Jo lapsille korostetaan muualta tulevan mahtavuutta ja luodaan kuvaa siitä, että vanhat suomalaiset perinteet ovat jotenkin vähän juntteja. Luin kerran artikkelin, jossa joku psykologi väitti, että murrosiän kapinointi ja itsetutkiskelu eivät suinkaan ole mikään normaaliin kasvuun liittyvä ilmiö, vaan täysin nykyaikaisen yhteiskuntajärjestelmän tuote. Minun on helppo uskoa tämä. Nykymaailmassa monen on vaikea hahmottaa oma paikkansa.
Kaikesta EU-pokkuroinnista ja monikulttuuri-intoilusta huolimatta itsenäisyyspäivää juhlitaan, melko näyttävästikin. Se on ihan mukavaa. Kunpa voisin vielä välttyä tuntemasta kaksinaamaisuuden haiskahdusta presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa seuratessani.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei Susanna, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut 1-vuotiaalle Viljalle ! :)
Lähetä kommentti