lauantai 26. maaliskuuta 2011

Kohti kevättä

Uusi lumiukko on tehty, kauden viimeisetkin hiihtokilpailut hiihdetty ja korvatulehduksia hoidettu. Katse on nyt kohti kevättä, mihin tiiviisti liittyvät tänä vuonna eduskuntavaalit.


Olen äänestänyt perussuomalaisia eduskuntavaaleissa jo kahdesti. On ollut mielenkiintoista seurata puolueen kannatuksen kasvua: yhtäkkiä en kuulukaan enää marginaaliseen ja hieman omituiseen vähemmistöön, vaan olen aikeissa äänestää puoluetta, jonka vaalien jälkeen ennustetaan kuuluvan suurimpiin. Nyt Timo Soinin saavutettua massojen suosion on suorastaan nostalgista muistella ensimmäistä kertaa, jolloin Soinista kuulin. Silloin eduskuntavaalit 2003 lähestyivät, ja täytin kirjaston tietokoneella muutaman vaalikoneen. Nimi Timo Soini esiintyi useamman listan kärkipäässä, ja otin enemmän selvää Soinista ja hänen ajamastaan politiikasta. En ollut ajatellut lainkaan, että äänestäisin perussuomalaisia, en ollut kovin kiinnostunut koko puolueesta tai uskonut sen ajavan tärkeinä pitämiäni asioita. Otettuani asioista selvää muutin kuitenkin mieleni ja päädyin äänestämään "sitä jotain Timo Soinia". Kuten hyvin tiedetään, Soini pääsi tuolloin eduskuntaan, osittain onnistuneen vaaliliiton avustuksella, ja perussuomalaisten nousu alkoi.


Viime eduskuntavaalien alla in ja cool oli haukkua perussuomalaisten ehdokkaita ja kannattajia rasisteiksi ja natseiksi. Maahanmuuttopolitiikka oli silloin vielä aihe, jota pyrittiin kaikin keinoin hyssyttelemään ja siinä aika hyvin onnistuttiinkin. Perussuomalaiset lisäsivät edustajapaikkojaan, mutta pysyivät pienenä puolueena, ja kannattajajoukkokin lienee vielä tässä vaiheessa ollut melko hajanainen, valtaa pitävien puolueiden tyyliin vaihtelevin tavoin kyllästyneiden ihmisten muodostama ryhmä. Kuitenkin melko pian, vuosien 2007 ja 2008 aikana, pato murtui ja perussuomalaisten kannatus lähti nopeaan nousuun. Vuoden 2008 kunnallisvaalit olivat suuri voitto paitsi puolueelle, myös ja ennen kaikkea maahanmuuttokriittisyydelle. Suhteellisesti melko suuri määrä maahanmuuttopolitiikkaan muutoksia ajavia, kansallismielisiä ehdokkaita valittiin. Maahanmuuttokriittisyys lakkasi olemasta vaiettu aihe.


Nyt perussuomalaisten kannatuksen hipoessa pariakymmentä prosenttia rasisti- ja natsikortteja heilutellaan enää harvoin. Toki vannoutunut suvaitsevaisto jaksaa aihetta edelleen vatvoa, mutta laajalti on myös ymmärretty se, että viidesosaa äänestäjistä ei voi nimittää rasisteiksi ilman asiallisia perusteita. Sen sijaan paniikki perussuomalaisten suosion johdosta on tietenkin yltynyt, ja perussuomalaisten linjan moittiminen tuntuu olevan etenkin sdp:n keskuudessa terapiamuoto. Nyt suosittu moitteiden aihe on väittää perussuomalaisen politiikan pahentavan Suomen velkaantumista. Muiden muassa Jutta Urpilainen on kommentoinut perussuomalaisten vaaliohjelmaa sanomalla, että Soinin tie on Kreikan tie. Perussuomalaisten ohjelma on siis demarien mukaan kallis ja ajaisi Suomen vararikkoon.


Olen vertaillut perussuomalaisten ja sdp:n vaaliohjelmia, enkä ole löytänyt yhtäkään kohtaa, jossa sdp toimisi säästeliäämmin kuin perussuomalaiset. Sosiaaliturva paranisi molemmissa ohjelmissa - sillä erolla, että sdp rajat ylittävän solidaarisuusperiaatteensa velvoittamana antaisi hyvän sosiaaliturvan kaikille muillekin kuin suomalaisille. Kumpikaan puolue ei tässä vaiheessa keventäisi ansioverotusta mutta kiristäisi korkeiden pääomatulojen verottamista. Ehkä Urpilainen ja kumppanit tarkoittavat kalliilla sitä, että perussuomalaiset eivät ajaisi alas Suomen maatalouselinkeinoa? Demarien leipä kasvanee kaupassa, sen verran vähän tuntuu kyseistä puoluetta maatalous kiinnostavan. Tai kentien sdp ylpeilee verotulojen kasvattamisella erilaisten energia- ja ympäristöverojen muodossa? Varmaan toisivatkin lisätuloja, jos oletetaan, että teollisuus säilyisi veronkorotusten jälkeen nykyisellään. Ongelma vain on, että kansainvälisesti katsoen kohtuuttomien verojen määrääminen ilmastonsuojelun nimissä johtaa vain siihen, että tuotanto siirretään maihin, jotka viis veisaavat ympäristönsuojelusta. Siinä sivussa Suomi menettää työpaikkoja sekä verotuloja ja köyhtyy. Perussuomalaisten vaaliohjelmasta löysin tavoitteen Suomen talouden parantamisesta pitkällä tähtäimellä. Ehkä sellainen on myös sdp:n vaaliohjelmassa, mutta kaiken kaikkiaan vaaliohjelman lukeminen kokonaisuudessaan internetissä osoittautui liian suureksi haasteeksi. Kenties tietokoneeni ilmaisi poliittisen kantansa?


Selvä se, vaalien alla kilpailu äänestäjien suosiosta on kovaa, ja houkuttelevin keino parantaa omaa asemaa on moittia muita. Keskinäinen arvostelu kuuluu ilman muuta asiaankin, ja sananvapauden henkeen sisältyy velvollisuus kestää epämukavatkin kommentit. Perustelemattomat jankkaukset hatusta vedetyistä aiheista vain ovat tympeää luettavaa. Mikäli medialta ajoittain unohtuvat hyvän maun rajat, toivottavasti äänestäjät säilyttävät kuitenkin ryhtinsä.


Käy äänestämässä, ja tee se heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä, jos silloin pystyt. Esimerkiksi oma tai lapsen sairastuminen on riittävän ikävää muutenkin, ei kannata tämän lisäksi joutua harmittelemaan sitä, että äänioikeus jäi käyttämättä. Mieti myös, ketä äänestät. Vaalikoneet ovat mainio keino kartoittaa ehdokkaiden näkemyksiä. Kommentit kannattaa lukea ainakin muutaman vaalikoneen antaman listan alkupääläisen osalta.


Omaa ehdokastani ei näissäkään vaaleissa tarvitse hakea kaukaa :)

Ei kommentteja: