Pääministeri Matti Vanhasen ehdotus perheverotuksen käyttöönotosta ei saanut kannatusta eduskunnassa. Vastustajien perustelut tuntuivat keskittyvän lähinnä myyttiin toimitusjohtajista kotirouvavaimoineen, samoin sana ”vanhanaikainen” vilahteli keskustelussa.
En ole erityisen ihastunut Matti Vanhaseen ja hänen harjoittamaansa politiikkaan noin yleensä, mutta kannatan kyllä perheverotusta. Minusta on melkoisen outoa tyrmätä yhtään mitään pelkästään sillä perusteella, että toimintamalli olisi vanhanaikainen. Yhtä hyvin voisi sanoa, ettei lapsille pidä tarjota kaurapuuroa, koska se on vanhanaikaista. Mitä tulee toimitusjohtajiin ja heidän kotirouviinsa, ihmettelen, onko kyseessä todella merkittävän suuri ihmisjoukko. Nyky-Suomessa naisten työssä käyminen ja uran luominen on suotavaa ja ihailtua, ja itse veikkaisin, että menestyvien miesten vaimot kaipaavat – ja hankkivat – useimmiten itsekin työelämän kautta saatua arvostusta. En missään nimessä usko, että miehen menestyminen työelämässä korreloisi negatiivisesti vaimon työelämässä olemisen kanssa.
Ennen perheverotuksen käyttöönottoa olisi toki esitettävä tarkat laskelmat siitä, millaisen tulotason omaavia perheitä se hyödyttäisi. Omassa visiossani perheverotuksesta hyötyisivät sellaiset perheet, joissa toinen vanhemmista hoitaa leikki-ikäisiä lapsia kotona ja toinen on keskituloinen tai vähän alle. Kovin pienituloisia perheitä perheverotus ei hyödyttäisi, sillä pienituloiset maksavat jo valmiiksi vähiten tuloveroa. Pienituloisistakin on huolehdittava, mutta perheveron tarkoitus olisi nimenomaan kannustaa työntekoon sekä työssä käyvän etenemiseen uralla ja samalla varmistaa lasten etu niin, että toinen vanhemmista olisi kuitenkin kotona. Mielestäni Suomi hyötyisi tästä.
Perheveron vastustajat tuntuvat pitävän periaatteellisena ongelmana sitä, että äiti hoitaa lapsia kotona ja isä käy töissä. Kukaan ei ole sentään kehdannut ehdottaa, että perheveron saisivat valita vain sellaiset perheet, joissa isä on kotona ja äiti työelämässä – enpä oikeastaan edes ihmettelisi, jos omituisen feminismivitsauksen vaivaamassa yhteiskunnassamme tällainen ajatus tuotaisiin esille. Olen itse kotiäiti ja tunnen paljon kotiäitejä. En tunne yhtäkään kotiäitiä, joka ei olisi kotiäitinä omasta halustaan. Jos joku kaipaakin hieman työelämää, niin syynä kotiin jäämiselle on kuitenkin oma halu tehdä lapsen kannalta paras ratkaisu, ei miehen painostus. En ole myöskään kuullut yhdenkään tuntemani kotiäidin toivovan, että mies jättäisi välillä työnsä ja jäisi kotiin naisen sijaan, poikkeuksena ne perheet, joissa tämä ratkaisu on sitten tehtykin. Siinä missä pidän rikkaita johtajia kotirouvavaimoineen myyttinä, pidän myyttinä myös nyrkin ja hellan väliin naisensa määrääviä äijänköriläitä. Jo siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yhdenkään naisen tarvitse sietää sellaista suomalaisessa nykykulttuurissa. Ja mitä ensin mainittuihin vielä tulee, minun puolestani mahdollisuuden perheverotukseen voisi aivan hyvin rajata koskemaan perheitä, joissa on esimerkiksi vähintään yksi alle 10-vuotias lapsi (tai raja voisi olla tiukempikin).
Parannettaessa lapsiperheiden sosiaalietuuksia, esimerkiksi korotettaessa suoraan lapsilisiä, on olemassa vaara, että hyvin pienituloiset, pelkästään sosiaalietuuksien varassa elävät perheet alkavat hankkia lisää lapsia vain tienatakseen. Kun otetaan huomioon se, että sosiaaliset ongelmat, joista lapsetkin kärsivät, ovat yleisempiä vähävaraisilla kuin keski- ja hyvätuloisilla perheillä, on tällaisessa tukimuotojen parantamisessa oltava varovainen. Kenties turhaa pelkoa ja ilkeää parjausta, joten korostan sitä, etten ajattele kaikkien (enkä edes useimpien) pienituloisten olevan lapsistaan piittaamattomia pummeja. Myös meidän perheemme on pienituloinen, ja todellakin omasta kokemuksesta tiedän, että pienituloisten saamat tuet on ilman muuta pidettävä vähintään nykyisellään. Köyhyyden luominen ja lisääminen huonolla tukijärjestelmällä ei myöskään ole lasten etu. Mutta nyt on kyse siitä, millaisia parannuksia perhepolitiikkaan olisi tällä hetkellä ensisijaisesti tehtävä. Perheverotus, etenkin rajattuna koskemaan lapsiperheitä, kannustaisi keski- ja hyvätuloisia tekemään lapsia ja järjestämään heille kotihoidon.
Ainakin teoriassa. Omassa kotikunnassani on tällä hetkellä kuumana kunnallispolitiikan aiheena lasten kotihoidontuen kuntalisä. Sen poistamista tultaneen vakavasti harkitsemaan, mikäli syksyllä tehtävän kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että ne, jotka hoitavat pienet lapsensa kotona, tekevät sen joka tapauksessa, maksetaan kuntalisää tai ei. Mitäpä tähän voisi sanoa. Mutta se on selvää, että jokaisen lasten kotihoitoa kannattavan tulee kyselyyn vastatessaan tuoda selkeästi esille se, että ilman kuntalisää lapset vietäisiin kunnalliseen päivähoitoon, oli tämä totta tai ei. Ja parhaillaan käynnissä olevissa uusintavaaleissa on tietysti äänestettävä ehdokasta, joka ei poistaisi Vihti-lisää. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Aika absurdilta kuulostaa ajatus siitä, että perheet hankkisivat lisää lapsia tienatakseen lapsilisillä.
Miksi lapsiperheitä pitäisi tukea muiden väestöryhmien kustannuksella? Sitä en ole tässä perheverotusmallissa vielä ymmärtänyt.
Lapsiperheitä tuetaan toki jatkuvasti muiden väestöryhmien kustannuksella. Maksetaan esimerkiksi lapsilisiä, vanhempainpäivärahoja ja kotihoidontukia, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Lapset koulutetaan ja heidän sairautensa hoidetaan yhteiskunnan varoilla. Perheverotus olisi yksi uusi keino, jolla parannettaisiin lapsiperheiden toimeentuloa.
Voidaan toki pohtia, tarvitaanko koko perhepolitiikkaa ylipäänsä. Se on mielipidekysymys. Jos päätetään, että lapset eivät ole yhteiskunnallemme tärkeitä, voidaan toki lopettaa lapsiperheiden tukeminen.
Vielä rautalangasta: perheverotus kannustaisi lasten kotihoitoon. Lasten kunnallinen päivähoito maksaa, niin lapsiperheille kuin muillekin väestöryhmille.
Perheverotus ei auta yksinhuoltajia, joilla monesti on tiukempaa kuin kahden huoltajan perheillä. Harvalla yksinhuoltajalla on mahdollisuus lasten pitkään kotihoitoon. Tämä eriarvoistaa lapsiperheitä.
Lasten kunnallinen päivähoito toki maksaa, mutta toisaalta äiti tekee tällöin tuottavaa työtä. Oletan, että laajemmasta näkökulmasta katsottuna lasten päivähoito on yhteiskunnalle edullisempi ja tehokkaampi vaihtoehto, kun otetaan huomioon äidin työn tuotos.
Jos kotihoito on niin edullista, niin eikö kaikki äidit (tai vaihtoehtoisesti isät) pitäisi pakottaa hoitamaan lapsensa kotona perheverotuksen turvin? Tällöin poistuisi kyllä aikamoinen määrä työntekijöitä työmarkkinoilta.
Eri asia on sitten se, mitä pidetään lapselle parhaimpana vaihtoehtona.
Vanhasen ehdotus ymmärtääkseni piti sisällään vastaavan edun myös yksinhuoltajille. En tiedä tarkemmin, millaisesta edusta olisi kyse, mutta kai se olisi jokin erityinen tuki pienet lapsensa kotona hoitavalle yksinhuoltajalle.
Vihdissä on laskettu, että alle 3-vuotiaan kunnallinen päivähoito maksaa vuodessa noin 13 000 euroa ja yli 3-vuotiaan muutama tuhat euroa vähemmän. Äidin työn arvo yhteiskunnalle vaihtelee suuresti, ja perheissä on tietysti myös eri määrä lapsia. Ihan perusjärjellä ajatellen ei tunnu kovin kustannustehokkaalta, ekologiselta eikä lapsiystävälliseltä, että äiti vie esim. kolme lasta päivähoitoon ja huristelee sitten toiseen työhön. En pakottaisi yhtäkään perhettä luopumaan molempien vanhempien työssä käynnistä, mutta toiseen vaihtoehtoon voisi kannustaa. Vanhasen ehdotus rajaisi mahdollisuuden perheverotukseen koskemaan perheitä, joissa on alle 3-vuotias lapsi.
Nyt laman ja työttömyyden aikana ei liene kovin perusteltua vastustaa lasten kotihoitoa yleisellä tasolla siksi, että tällöin poistuu työntekijöitä työmarkkinoilta. Paljon tietysti riippuu lapsen kotioloista, onko koti- vai päiväkotihoito lapselle parempi ratkaisu. Tällä hetkellä pidän ongelmana sitä, että kotihoidolla on huono maine; kovin monet terveydenhuollon ja lastenkasvatusalan ammattilaiset tuntuvat esimerkiksi uskovan, että hyväkin kotihoito hidastaa lapsen kehitystä päiväkotiympäristössä hoidettuihin ikätovereihin verrattuna.
Luulen, että yhteiskunnan näkökulmasta on kuitenkin kannattavampaa pitää raha liikenteessä ja äidit töissä mahdollisuuksien mukaan lapsien lukumäärästä huolimatta. Tai äidillä pitäisi olla vähintään yhtä monta kotihoidettavaa, kuin päiväkodin hoitajalla on, eli 4 alle kolmevuotista tai 6-7 3-6 vuotiasta, jotta se olisi yhtä tehokasta.
En ole huomannut, että kotihoidolla olisi huono maine. Päinvastoin. Mielestäni yleinen asenneilmasto pitää sitä ihanteellisena. Sen ilmentymä lienee tämä keskustelu perheverotuksestakin.
Edellisen kommentin ensimmäiseen kappaleeseen viitaten: Ei ihan sentään, kunnallisessa päivähoidossa hoitajien palkat ovat vain pieni osa kuluista. Kotona lasten kotihoidosta ei tule kunnalle erikseen esimerkiksi rakennus- ja kiinteistönhoitokuluja. Vanhemmat laittavat itse ruoat ja siivoavat hoitopaikan. Päiväkodeissa on tätä varten erikseen palkattua henkilökuntaa.
Olisi mielenkiintoista nähdä laskelma siitä, kuinka paljon maksetaan sairaslomakuluja hyvin tienaaville äideille, joiden pienet, päivähoidossa olevat lapset sairastelevat paljon. Koska kyseisiä lukuja voin vain arvailla, ei siitä sen enempää.
Vielä haluaisin mainita (uudelleen) siitä, että kannatan perheverotusta myös - ja ennen kaikkea - siksi, että mielestäni lapsiperheiden tukijärjestelmästä pitäisi saada työntekoon kannustavampi. Siis sen työssä käyvän osalta. Nykyinen järjestelmä sisältää paljon tuloloukkuja, jotka eivät innosta työssä käyvää esimerkiksi ottamaan vastaan ylitöitä, silloinkaan, kun niiden tekeminen ilman muuta hyödyttäisi työntekijän työnantajaa ja kansantaloutta.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Ja mielenkiintoista on myös miettiä, kuinka kävisi sitten työttömiksi jäävälle päiväkodin henkilökunnalle ja miten tämä työvoima sijoittusi työmarkkinoille.
Näen perheverotuksen uhkana naisen asemalle yhteiskunnassa. Se on askel kohti kotirouvayhteiskuntaa. Lisäksi se on eriarvoistava ja suosii kahden huoltajan perheitä.
"Nykyinen järjestelmä sisältää paljon tuloloukkuja, jotka eivät innosta työssä käyvää esimerkiksi ottamaan vastaan ylitöitä, silloinkaan, kun niiden tekeminen ilman muuta hyödyttäisi työntekijän työnantajaa ja kansantaloutta."
Lainaan vielä tuon katkelman tekstistäsi. Pidätkö hyvänä, että lapset näkevät toista vanhempaa entistä vähemmin, kun toinen painaa ylitöitä perheverotuksen kannustamana? Entäpä se, että molemmat tekisivät kohtuullista työaikaa (normaalia tai vähän lyhennettyä), niin olisi kaksi läsnäolevaa vanhempaa.
Sinänsä virkeää keskustelua häiritsee hieman se, etten tiedä, keskustelenko yhden vai useamman henkilön kanssa (nimimerkkejä voisi käyttää, tai miksei nimiäkin).
Jos molemmat vanhemmat tekisivät kahdeksan tunnin työpäivää (mitä en pidä kammottavana asiana), ei lapsilla olisi kumpikaan vanhempi läsnä noin yhdeksän tunnin ajan, riippuen työmatkoista. En haluaisi, että esim. oma mieheni "painaisi ylitöitä" jatkuvasti, mutta mielestäni ylitöistä silloin tällöin ei ole lapsille haittaa, jos toinen vanhemmista on yleensä kotona. Joskus ylitöiden teko olisi tärkeää työnantajalle, kun töitä tilapäisesti on tarjolla paljon tai vaikkapa useita työntekijöitä sairaana. Jos työntekijä tietää, että tästä seuraa paperisotaa lastenhoidontukien suhteen, ja perheen nettoama rahasumma on hyvin pieni, ylityöt jäävät tekemättä ja työnantaja kärsii.
Jokaisen perheen tulisi saada tehdä ratkaisunsa lastenhoitojärjestelyjen osalta itse. En ymmärrä, miten naisen asema voisi kärsiä perheverotuksen myötä, jos perheellä on aina halutessaan mahdollisuus valita myös henkilöverotus.
Mun mielestä Anonyymi puhuu kyllä asiaa. Perheverotus olisi paluuta kotirouvayhteiskuntaan, jossa yksnäinen ihminen ei pärjää.
Mielestäni lapsiköyhyyttä pitää tottakai välttää, mutta tulee muistaa että yhteiskunnan huonoiten pärjäävä joukko ei ole lapsiperheet, eivät edes yksinhuoltajat vaan yksinasuvat ihmiset.
He, joiden lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa tai joilla ei lapsia ole ollutkaan, ja jotka eivät joko omaa puolisoa tai eivät asu samassa taloudessa heidän kanssa ovat kaikilla mittareilla köyhimpiä. Koska myös valtiontalous on nollasummapeliä, perheveroitus tarkoittaa sitä että veronalennukset lapsiperheiden osalta vaativat veronkorotuksia ei-lapsiperheiden osalta. Ja tämä on väärin, koska lapsiperheet eivät ole niitä joilla menee huonoiten, usko pois.
Lapsiköyhyyttä - niinkuin hyvinvointiyhteiskunnassa kaikkea köyhyyttä - pitää vähentää tulonsiirroilla. Mutta se että lapsiperheitä jatkuvasti hyysätään muiden kustannuksella, ei toimi.
En ole katkera lapseton, vaan suurperheestä haaveileva nuori aikuinen. En silti ajattele että muiden pitäisi mun lapset elättää. Jos en pysty omiani elättämään niin sitten pitää riittää se kaksi pikkuista tai tehdä kovemmin työtä.
Eli iso EI perheverotukselle, KYLLä tasavertaiselle kohtelulle.
Lisään vielä, kun eilen jäi kiireessä vähän kesken, että en pidä perheverotusta suinkaan minään yksinkertaisena lapsiperheiden ongelmien ratkaisijana. Mielestäni ajatusta ei pitäisi kuitenkaan täysin tyrmätä, koska hieman kehiteltynä siinä voisi olla potentiaalia. Voitaisiin esim. luoda perheverotukselle henkilöverotusta jyrkempi progressiivisuus siten, että ne perheet, joissa työssä käyvä vanhempi on erittäin hyvätuloinen (tai tekee huomattavan paljon ylitöitä), eivät hyötyisi perheverotuksesta henkilöverotukseen nähden.
Mieleeni tulee ainakin yksi keino, jolla voitaisiin edistää sekä lasten kotihoitoa että tasa-arvoista vanhemmuutta. Jos äiti on ollut äitiys- ja vanhempainvapaalla ja saanut minimipäivärahaa (esim. siksi, koska on jäänyt äitiyslomalle opiskelijana tai vastavalmistuneena), ja seuraava lapsi syntyy suht nopeasti edellisen jälkeen, pitäisi äidillä olla mahdollisuus nostaa seuraavaa äitiyspäivärahaansa osittaisellakin työnteolla kahden äitiysloman välissä. Lähdettäisiin siitä, että saatuaan pelkkää kotihoidontukea äiti saa minimin, mutta kaikki tämän ylittävä ansio alkaisi vaikuttaa päivärahoihin. Tällöin äitiä kannustettaisiin tekemään hoitovapaansa aikana silloin tällöin ansiotyötäkin, kun isä hoitaisi lasta. Tämä parantaisi myös nuorten äitien asemaa verrattuna niihin, joilla on takanaan jo työuraa ensimmäisen lapsen syntyessä.
Anonyymi jatkaa nimimerkillä "viikkiläinen".
Kommentoin vain tuota tuoreita ajatustasi perheverotuksesta:
"Voitaisiin esim. luoda perheverotukselle henkilöverotusta jyrkempi progressiivisuus siten, että ne perheet, joissa työssä käyvä vanhempi on erittäin hyvätuloinen (tai tekee huomattavan paljon ylitöitä), eivät hyötyisi perheverotuksesta henkilöverotukseen nähden."
Miten perustelet tämän räikeän epäoikeudenmukaisuuden?
Eikö lähtökohtana pitäisi olla kaikkien mahdollisimman yhdenveroinen kohtelu? Missä oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus?
Terv. viikkläinen
Jos oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus toteutuisivat samanlaisilla yhteiskuntarakenteilla, valtiota olisi helppo johtaa.
Kannatan progressiivista verotusta, koska sitä tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan luomiseen. Tarvitaan muutakin, esimerkiksi riittävän yhtenevä kansakunnan sisäinen arvomaailma, eli eräänlainen me-henki, joka motivoi kansalaisia tekemään työtä myös yhteiskunnan eikä pelkästään itsensä hyväksi.
Hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa oleellisin ja vaikein kysymys on se, kuinka hyvä tukiverkosto on luotava, jotta ei olisi köyhyyttä mutta jotta järjestelmä ei olisi myöskään passivoiva. Tähän minulla ei ole kaiken kattavaa vastausta, tuskin kenelläkään muullakaan.
Lapsiperheiden tukijärjestelmässä en pidä kotihoidontuen tulosidonnaisuudesta. Tulosidonnainen hoitolisä koskee niitä perheitä, joissa toinen vanhemmista hoitaa pääasiallisesti lapsia kotona ja toinen on pieni-, keski- tai melko suurituloinen, riippuen lasten lukumäärästä (ja myös siitä, mitä keskituloilla tarkoitetaan, tämänhän voi laskea eri tavoin). Se koskee myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät tasapuolisesti töissä, jos perhe on kuitenkin pystynyt järjestämään lasten kotihoidon (eli ovat ylipäänsä oikeutettuja kotihoidontukeen). On mielestäni huono asia, että tällaisissa perheissä pienehkötkin lisäansiot (joko äidin tai isän)laskevat perheen saaman kotihoidontuen määrää. Perheverotus ei auttaisi kaikkia kyseisessä tilanteessa olevia perheitä (myönnän, se tietysti suosisi niitä perheitä, joissa vain toinen vanhemmista tienaa), ja olisikin kehiteltävä jokin muukin parannus, joko perheverotuksen lisäksi tai ainoaksi muutokseksi. Luen mielelläni ajatuksia siitä, mikä keino olisi perheverotusta parempi.
Sen, että sama ihminen (ilmeisesti?), joka vastustaa perheverotusta siksi, että se ei auttaisi yksinhuoltajia, joilla on usein taloudellisesti tiukinta, vastustaa myös perheverotuksen jyrkkää progressiivisuutta, koen hämmentävänä.
Perheverotukseen liittyy monia ongelmia. Siksi vastustan, ehkä hämmentävästikin. Jotenkin tuli sellainen olo, että tätä mallia ajetaan vain tietynlaista normiperhettä silmällä pitäen.
Suurituloisia toivotaan tietysti kaikenlaisten uudistusten maksumiehiksi voimakkaalla progressiolla ja maksuluokilla. Palkkatulot ovatkin Suomessa jo "hyvin verotettuja". Tämä ajaa hyvätuloisia erilaisiin veronkiertomenttelyihin ja tulon kanavointiin. Tämä luovuus olisi varmaankin kannattavampaa käyttää työn tuloksen parantamiseen.
Nämä ajatukseni ovat varmaankin todella hämmentävästi sekä oikealta että vasemmalta. Mutta ehkäpä tämä tästä vielä selkenee, ja voin sitten perustaa oman puolueen, joka ratkaisee kaikki maailman ongelmat ;-)
Terv. viikkiläinen
Olemme varmaan monesta asiasta samaakin mieltä.
Nykytilanne, eli se, että perheellä ei halutessaankaan ole mahdollisuutta valita perheverotusta, on mielestäni epäoikeudenmukainen. Henkilöverotus suosii niitä perheitä, joissa molemmat vanhemmat tienaavat yhtä paljon. On epäilemättä niin lasten kuin yhteiskunnankin kannalta hieno asia, jos joku perhe pystyy järjestämään vaikkapa niin, että molemmilla vanhemmilla on esim. 5-6 h:n työpäivä aikataulullisesti siten, että yleensä jompi kumpi on kotona ja kunnallisia lastenhoitopalveluja ei juurikaan tarvita. Mutta kyllä perhe tästä palkitaankin: kumpikin vanhempi maksaa suhteellisen vähän veroja, riippuen tietysti palkasta. Ajatellaan sitten toista perhettä, jossa on samanikäiset lapset ja vain toisella vanhemmista esim. koulutuksensa puolesta mahdollisuus tehdä paljon arvokasta työtä kodin ulkopuolella. Toinen vanhemmista hoitaa kodin ja lapset. Työssä käyvä jotuu maksamaan huomattavasti veroja. Progressiivisen henkilöverotuksen vuoksi tämän perheen maksamat kokonaisverot ovat paljon suuremmat kuin ensin kuvaillun (olettaen, että liikutaan samoilla palkkatasoilla). Kuitenkin, yhteiskunnan kannalta molemmat perheet ovat yhtä tuottavia, eivätkä lapset minun mielestäni jälkimmäisessäkään perheessä kärsi, jos kotona oleva hoitaa pääsääntöisesti kotityöt ja työssä käyvä omistaa niukan vapaa-aikansa lapsille.
Kyse on arvoista. Tämän päivän Suomessa on päätetty, että koska jälkimmäisessä perheessä todennäköisemmin kotia hoitava on nainen, tämä perhe edustaa niin kertakaikkisen vääriä arvoja, että sitä sietääkin vähän sakottaa. Kuten aiemminkin kirjoitin, olen sitä mieltä, että perheiden tulisi saada itse valita.
Kotivanhemmuden kustannustehokkuudesta vielä. Ei ole ehkä kustannustehokasta, että äiti tai isä ainoana työnään hoitaa esim. yhtä 2,5-vuotiasta lasta kotona. Kuitenkin, tukijärjestelmämme passivoivia ja epäkustannustehokkaita ominaisuuksia pohdittaessa kotivanhemmat lienevät "pahimmillaankin" varsin marginaalinen ongelma verrattuna työttömiin. Ehkä seuraavaksi alankin miettiä, mitä työttömyydelle ja työttömyystukijärjestelmälle pitäisi tehdä. :-)
Lähetä kommentti