sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Isänpäivänä

Kahden vuoden takaisena isänpäivänä Eino antoi isille kerhossa askartelemansa kortin. Siihen olimme yhteisvoimin piirtäneet isin kuvan. Einon käsialaa oli parta, jonka väriksi Eino oli valinnut – joko kohteliaisuudesta tai harmaan kynän puuttumisen vuoksi – ruskean.

Tänä vuonna Ilmari askarteli kortin, josta myös tuli oikein hieno. Ilmarille kortin antaminen isille oli merkittävä tapahtuma, jota hän edellisenä päivänä malttoi hädin tuskin odottaa. Minulle oli tuskallista tietää, mikä kortin saajalla on kaikesta onnesta huolimatta päällimmäisenä mielessä. Lienee vaikea iloita saadusta kortista, kun voimakkaimmin tuntee puuttuvan kortin. Tai mistä sitä tietää, vaikka pojat olisivat askarrelleet tänä vuonna jotain yhdessäkin.

Hautausmaalla oli aika paljon kynttilöitä jo meidän mennessämme sinne aamupäivällä. Moni oli kaiketi isänpäivän kunniaksi käynyt isänsä haudalla, harvempi isä varmaankaan joutunut käymään lapsensa haudalla.

Niin kaksi vuotta sitten kuin tänäkin vuonna vietimme iltapäivän vanhempieni luona, missä oli myös siskoni perheineen. Siskoni ja meidän lapsemme ovat aina syntyneet alle vuoden sisään, toisin sanoen siskoni esikoinen syntyi samoihin aikoihin kuin Eino ja siskoni toinen lapsi samoihin aikoihin kuin Ilmari. Nytkin odotamme molemmat, lasketuissa ajoissa on tällä kertaa eroa vain joitakin viikkoja. Perhetapaamisissa siskoni esikoinen on kuitenkin nykyään se selvästi isoin. Hän muistuttaa hyvin elävästi siitä, miten Einokin olisi kasvanut jo isoksi pojaksi. Kaiken hälinänkin keskellä minulle ja miehelleni se yksi puuttuva ääni luo painostavan hiljaisuuden.

Mutta, kuten tuo lastemme vanhin serkku osasi kertoa jo Einon kuolinpäivän iltana, Einolla on varmasti hauskaa siellä taivaassa, ja Eino-enkeli käy myös täällä meitä katsomassa, vaikkemme häntä näekään. Sellaisiahan ne enkelit ovat. Kuulemma kuitenkin, jos katsoo oikein tarkasti kaikista huoneista, voi ehkä nähdä vilauksen Eino-enkelistä. Meidän perheestämme Ilmari on ilmiselvästi tarkkaavaisin ja huomiokykyisin. Liekö joskus sitten nähnyt pienen vilauksen isoveljestään. Liekö veli käynyt auttamassa silloin, kun minun nähdäkseni aika vaikea palapeli onkin ollut valmis silmänräpäyksessä.

Kunpa aikuisen mieli olisi yhtä valoisa kuin lapsen. Kunpa asioiden paremman ymmärtämisen myötä ei tarvitsisi tulla kykyä tuntea raastavaa surua.

"Maybe in another life
I could find you there
Pulled away before your time
I can’t deal it’s so unfair

And it feels
And it feels like
Heaven’s so far away
And it feels
Yeah it feels like
The world has grown cold
Now that you’ve gone away

Leaving flowers on your grave
To show that I still care
But black roses and Hail Marys
Can’t bring back what’s taken from me

I reach to the sky
And call out your name
And if I could trade
I would"

(The Offspring: Gone away)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Susanna,
kirjoitit tosi kauniisti isänpäivän tunnelmia, jotka tuntuivat tutuilta. Kirjanjulkistamistilaisuus vei niin paljon huomiota ja tsemppiä, etten jaksanut sinua vetää hihasta siellä, mutta lueskelen silloin tällöin blogiasi (kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät jaksa kuin satunnaisesti seurata blogeja...).

Erja, Miljan äiti

Susanna Salonen kirjoitti...

Hei,
kirjanjulkistamistilaisuus oli toden totta aika raskas, vaikkakin olen ilman muuta iloinen että tuli mentyä. Kirjan lukeminen on ollut sekin antoisaa, surullisella tavalla. Olen myös suht säännöllisesti käynyt lukemassa perheenne kuulumisia miehesi blgista. Voikaa hyvin,

Susanna

Anonyymi kirjoitti...

Hei Susanna. Olen seurannut blogiasi jo pitkään, kirjoitat tosi kauniisti. Vilkaisinpa almanakkaa ja huomasin, että 17.11 on Einon nimipäivä. En oikein tiedä, miten tämän sanoisin, mutta haluaisin kuitenkin onnitella teidän pikkuista enkeliänne. Onnea nimipäivän johdosta siis, Eino! Itseltäni kuoli juuri isotäti, mutta tällainen vanhan, hyvin sairaan ja jo pitkään kärsineen ihmisen poismeno tuntuu vain suurelta helpotukselta ja armeliaisuudelta. Sellainen juttu vielä, tai no kaksikin, että haluaisitko kertoa, mille hautausmaalle Eino on haudattu .. ? Sitä minä vain, että jos joskus sattuisin lähellä käymään, voisin käydä viemässä kynttilän Einon haudalle, jos vain sen sallit .. ? Lämmintä joulun- ja vauvanodotusta koko teidän perheelle,
Ella

Susanna Salonen kirjoitti...

Hei Ella,
kiitos viestistäsi. Eino on haudattu Vihdin Irjalan hautausmaalle. Kuvailin hautapaikkaa tarkemmin kirjoituksessani Einon hautajaiset (tammikuu 2008). Toki Einon haudalle saa viedä kynttilän koska vain. Se ilahduttaa kovasti ainakin meitä vanhempia, toivottavasti myös Einoa. Kynttilöiden kera myös toivotimme hänelle hyvää nimipäivää viime maanantaina.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Susanna,
niinkuin Erja ja Ella ovat jo todenneet, haluan sanoa saman; kirjoitat koskettavan kauniisti. Lueskelen blogiasi usein, melkeinpä joka päivä. Kiitos, kun jaksat ylläpitää tätä. Eikö vain teillä vauvanodotus ala olla jo aika viimeisillään, ja uusi pienokainen ala kohtapuoliin tehdä tuloaan? Jos näin on, niin siunattua odotusta loppuun saakka. Lupaan pitää peukkuja pystyssä, jotta kaikki sujuisi hyvin. Piparintuoksua, tonttujen juoksua, kaunista joulunalusaikaa, toivon, että tekin pystyisitte tänä jouluna suuresta surustanne huolimatta kokemaan joulun suuren ilon.

PS. Einon haudalla en ole päässyt käymään, sillä en omista autoa, mutta sytytin kynttilän takan päälle. Se on Einon muistolle. Herttainen poika, samoin Ilmari.

Susanna Salonen kirjoitti...

Hei ja kiitos viestistäsi. On loppusuoralla vauvan odotus, tarkalleen ottaen huomenna on laskettu syntymäaika. Saapa nähdä milloin päättää pikkuinen näyttäytyä :) Palaan jouluaiheiseen pikapuoliin valmistuvassa kirjoituksessa.