Yölliset onnen hetket

Einon kuoleman jälkeen olen nähnyt Einosta unta noin 6-7 kertaa. Ensimmäisten viikkojen aikana oli pari painajaista, joissa kävin läpi Einon kuolemaa, mutta pian unet muuttuivat aivan toisenlaisiksi. Niistä tuli vierailukäyntejä paratiisinomaisessa paikassa.

Unissa tiedän aina, että Eino on oikeasti kuollut ja näen nyt unta. Kuitenkin Eino on paikalla täysin todellisen tuntuisena, pystyn koskettamaan häntä ja puhumaan hänen kanssaan. Hän vastaa kysymyksiini, tunnen hänen pehmeän ihonsa ja hiuksensa ja näen hänen onnellisen hymynsä. Usein tarjoan hänelle jotakin syötävää ja hoivaan häntä kuten ennen tein. Yhdessä unessa peittelin hänet lopussa nukkumaan, ja huoneesta poistuessani ajattelin huokaisten, että nyt en taas vähään aikaan häntä näe. Kuitenkaan unen loppuessa en koskaan tunne surua, vaan herään keveämmällä mielellä kuin yleensä. Olenhan koko unen ajan tiennyt, että joudun siitä heräämään, hyväksynyt asian ja ottanut unen vastaan lahjana Einolta.

Unissa tapahtuu vaihtelevia asioita. Kerran Eino tuli puistoon minun ja Ilmarin kanssa leikkimään, kerran kerhon joulujuhlaan. Viimeksi olimme Lastenklinikan odotustilassa. Eino on kertonut, että hänellä on kaikki hyvin. Hän voi hyvin, ja hänellä on hauskaa uudessa kodissaan. Minä kerron Einolle yleensä vain, että hän on minulle hurjan rakas ja olen onnellinen siitä, että hän tuli käymään luonani. On aivan ihmeellistä, miten hyvältä minusta näissä unissa tuntuu. Kaikki suru ja tuska on poissa, ja tilalla on se sama onni, jota tunsin Einon vielä eläessä. Kun herään, musta järkäle hiipii taas vähitellen painamaan päätäni ja varjostamaan kaikkea sitä hyvää, mitä minulla on tässä maailmassa. Mutta unissa olen saanut edelleen tuntea, mitä kokonaisvaltainen onni on.

En tarvitse psykologia kertomaan, että alitajunta voi helposti rakentaa tällaisen "satumaailman" näin järkyttävän kokemuksen jälkeen. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, realiteetit jättävät aina tilaa myös uskolle. Minä uskon, että nämä unet ovat Einon tapa käydä tervehtimässä minua. Ne ovat synninpäästö, sillä jos Eino ei pitäisi minusta, hän tuskin kävisi luonani. Sitten herää tietysti kysymys siitä, miksi Eino ei käy luonani useammin, vaikka joka yö. No, uskon, että hänellä on siihen jokin selitys. Ehkä ihminen ei ole aina yhtä helposti tavoitettavissa unen kautta. Ehkä Einolla on niin paljon hauskaa tekemistä, ettei hän ehdi useammin. Minusta on joka tapauksessa hienoa, että hän käy silloin tällöin.

Onnellinen perheemme juhannuksena 2007