Hallituksen terveiset lapsikuolemaperheille, osa 1

Minulle tuli yllätyksenä se, että kaikki Einoa koskeneet sosiaalietuudet lakkautettiin heti seuraavana päivänä Einon kuolemasta. Koska olin kotiäiti, tämä merkitsi sitä, että palkastani tipautettiin osa pois ilman "irtisanomisaikaa", kun työni yhtäkkiä väheni entiseen verrattuna. Minulla ei ollut päivääkään mahdollisuutta varautua tähän muutokseen. Se tuntui minusta hassulta, onhan Suomessa yleisesti ottaen varsin hyvä irtisanomisturva. No, ajattelin, että onhan Kelalla varmaankin jonkinlainen sairaspäivärahamahdollisuus tällaiseen tilanteeseen, eihän minun kai sentään voitu olettaa hakevan töitä seuraavana päivänä lapsen menetyksestä. Vaan eipä ollut, sairaspäivärahaan on peräti kahden kuukauden omavastuuaika, kun kyseessä on minimisairaspäiväraha eikä palkkatuloihin perustuva päiväraha.

Tilanne tuntui mielestäni sen verran kummalliselta, että myöhemmin syksyllä, rahkeiden taas riittäessä, otin yhteyttä suosikkipuolueeni eduskuntaryhmään. Ryhmä teki aiheesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen, joka on tässä:

"Kun perhettä kohtaa Suomessa traaginen menetys lapsen kuollessa, on ymmärrettävää, että tuolloin perhe tarvitsee tukea. Monia perheitä tukevat lähiomaiset ja ystävät, mutta myös yhteiskunnalla on mahdollisuus auttaa. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin valitettavasti se, että yhteiskunnan apu jää puuttumaan. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että monien sosiaalitukien, joita lapsiperheet saavat esimerkiksi lapsien lukumäärän mukaan, maksaminen katkeaa lapsen kuolinpäivää seuraavana päivänä. Tämä aiheuttaa jo muutenkin hankalaa aikaa elävälle perheelle lisävaikeuksia, kun joudutaan heti "alkujärkytyksen" aikana miettimään uudelleen myös taloudellisia asioita. Esimerkiksi lapsen hoidon järjestämistä voidaan joutua taloudellisista syistä miettimään uudelleen silloin, kun esim. kaksilapsisen perheen toinen lapsi kuolee ja perheelle maksettavan lasten kotihoidon tuen määrä samalla muuttuu - tällöin voidaan joutua pikaisestikin etsimään lapselle hoitopaikka. Kun monet perheet Suomessa ovat pienituloisia ja maksettavana voi olla esim. asuntolainaa, niin vähennykset perheelle maksettavissa sosiaalietuuksissa voivat aiheuttaa nopeastikin erilaisia maksuvaikeuksia.

Näin ollen yhteiskunta voisi olla avuksi sellaisille perheille, joiden kohdalle osuu surullinen perheenjäsenen menetys. Edesmenneen lapsen osalta voitaisiin jatkaa erilaisten sosiaalitukien maksamista esimerkiksi kahden lapsen kuolemaa seuraavan kalenterikuukauden ajalta. Näin menetyksen kokeneilla perheillä olisi hieman enemmän aikaa järjestellä uudelleen käytännön elämäänsä ilman, että heti aluksi joudutaan taloudellistenkin syiden takia tekemään isoja muutoksia.

Olisi kohtuullista, että lapsensa juuri menettäneillä perheillä olisi hieman parempi mahdollisuus olla ajattelematta kaiken surun keskellä sitäkin, miten rahat riittävät arjen järjestämiseen. Myöskään väliaikaisen taloudellisen avun hakeminen sosiaalitoimiston kautta voi kaikkine selvityksineen tuntua monen tällaista kokemusta läpikäyvän henkilön kohdalla liian raskaalta. "Sosiaaliluukulle" ohjaamista yksinkertaisempaa ja paremmin tällaisen perheen jaksamista tukevaa olisi se, että sosiaalitukien maksamista kuolleenkin lapsen osalta jatkettaisiin jonkin aikaa kuoleman jälkeen. Onneksi lasten kuolemat ovat kuitenkin verrattain harvinaisia, joten em. toimilla, joilla pyritään lapsensa menettäneiden perheiden tukemiseen, ei olisi suurta vaikutusta valtiontalouteen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallituksella suunnitelmia uudistaa lapsiperheille maksettavien sosiaalitukien maksatusta siten, että jos perheen lapsi kuolee, voidaan kyseisen lapsen osalta jatkaa perheelle myönnettyjen tukien maksamista esim. kahden kuukauden ajan lapsen kuoleman jälkeenkin, jolloin voidaan tukea tällaisen perheen selviämistä vaikeana aikana niin, että edes perheen taloudellinen tilanne olisi hieman parempi?"

Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2007Timo Soini /ps Pentti Oinonen /ps Pirkko Ruohonen-Lerner /ps Raimo Vistbacka /ps Pertti Virtanen /ps

Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) vastasi näin:

"Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Lapsiperheiden tukijärjestelmän kaksi keskeistä peruspilaria ovat perhepoliittiset tulonsiirrot sekä kunnallinen palvelujärjestelmä. Näiden molempien kautta pyritään tukemaan lapsiperheiden hyvinvointia ja selviytymistä erilaisissa elämäntilanteissa. Perhepoliittisten tulonsiirtojen perustana on lapsesta aiheutuvan kustannuksen tasaaminen lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä. Perhepalvelujen kautta luodaan tukea lapsen, mutta laajemmin myös koko perheen elämäntilanteen mukaisiin palvelutarpeisiin.

Koska perhepoliittisten tulonsiirtojen tavoitteena on lapsesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen, on ollut tarkoituksenmukaista määritellä myös tuen maksaminen perustuvaksi lapsen tosiasialliseen läsnäoloon perheessä. Perhetilanteissa, joissa lapsi kuolee, perhettä kohtaa monenlainen suru ja osalla perhettä myös taloudellisen tilanteen tasapaino voi horjua. Perhettä voidaan näissä tilanteissa parhaiten tukea hakemalla perhekohtaisesti räätälöityä kokonaisvaltaista tukea niin riittävien tukipalvelujen kuin tilannekohtaisen toimeentulon tukemisen kautta. Käyttökelpoisin taloudellisen tuen muoto lapsen olemassaoloon sidotun sosiaaliturvaetuuden sijasta on perheelle myönnettävä toimeentulotuki. Toimeentulotuen peruslähtökohtana on turvata tukeen oikeutetun henkilön tai perheen taloudellinen tilanne, kun toimeentulossa tapahtuu ennakoimattomia muutoksia. Samoin tuen keskeinen tavoite on pyrkiä palauttamaan henkilön tai perheen taloudellinen tilanne uudelleen vakaaksi siten, että yllättävän muutoksen vaikutus ei jää pitkäkestoiseksi.

Hallitusohjelman mukaisesti pääministeri Vanhasen II hallitus on käynnistänyt sosiaaliturvaa koskevan uudistamistyön sosiaaliturvan uudistamiskomiteassa. Komitea joutuu arvioimaan sosiaaliturvan kokonaisuutta ja siihen kohdistuvia uudistustarpeita ja siinä yhteydessä on tarkoituksenmukaista tarkastella myös lapsiperheiden toimeentuloturvaan liittyviä kysymyksiä."

Heh, varsinkin viimeinen kappale oli oikein aitoa "poliitikkoa". Muutenkin rouva ministeri onnistui varsin hyvin vastaamaan vastaamatta oikein mihinkään. Päätin, että asia vaatii hieman täsmennystä, joten kirjoitin ministerille seuraavan sähköpostiviestin:

"Hyvä peruspalveluministeri,

kirjoitin jokin aika sitten perussuomalaisten eduskuntaryhmälle lapsikuolemaperheiden heikosta sosiaaliturvasta. He tekivät aiheesta kirjallisen kysymyksen, johon vastasitte (KK 369/2007). Koska asia ei saanut toivomaani päätöstä, kirjoitan nyt suoraan teille.

Kirjallisessa kysymyksessä ei ehkä tullut riittävän selkeästi esille, että kotihoidontuessa on kyse kotiäidin palkasta. Kyse ei siis sanan varsinaisessa merkityksessä ole tulonsiirrosta, tai jos olisi, kaikkien julkisissa viroissa olevien palkoissa olisi kyse tulonsiirroista. Alkuperäiseen ehdotukseeni olin kirjoittanutkin, että lapsilisän maksamisen voisi minun puolestani lopettaa heti lapsen kuollessa. Kotihoidontuki on kuitenkin eri asia. Jos kotiäidin ainoa lapsi kuolisi, hänen palkkansa maksaminen lopetettaisiin kokonaan, ilman päivänkään irtisanomisaikaa. Minulle ei käynyt näin radikaalisti, koska meille jäi eloon toinen lapsi esikoisemme yllättäen kuollessa. Kuitenkin, palkkani toki pieneni.

Vastauksessanne puolustatte nykyistä ratkaisua eli tilapäistä toimeentulotukea. En tiedä, oletteko koskaan joutunut sellaista hakemaan. Minä en ole, mutta ymmärtääkseni toimeentulotuen saaminen edellyttää henkilökohtaista käymistä jossakin (?) ja lisäksi aikamoista paperien täyttelyä. Käsittääkseni kuittejakin tarkistellaan (?). Eikä takeita tuen myöntämisestä ole. Aikamoinen rumba, ottaen huomioon, että rakas lapsi on juuri kuollut, hautajaisia pitäisi alkaa järjestellä ja siinä kaiken ohella hoitaa vuoden ikäinen kuopus. Tällaisessa tilanteessa perheelle pitäisi antaa aikaa yhdessä suremiselle ja puhumiselle. Lisäksi, palaan edelliseen kappaleeseen, kyse on myös periaatteesta. Millä oikeudella kotiäiti voidaan irtisanoa ilman irtisanomisaikaa, kun sellainen muilla aloilla ei ole mahdollista? Mitään ongelmaahan ei olisi ollut, jos olisin ollut vaikkapa lastenhoitajana töissä samassa päiväkodissa, jossa omat lapseni olisivat olleet. Silloinhan olisin paitsi saanut edelleen palkkaa, saanut vieläpä sairaslomaakin.

Sairaslomaa kuopukseni hoidosta en kaivannut, joten en ottanut edes selvää, olisinko periaatteessa voinut laittaa lapseni hoitoon veloituksetta. Jos tämä olisikin ollut mahdollista, olisin kuitenkin menettänyt palkkani viime rippeetkin, olisihan kotihoidontuen maksaminen lopetettu lapsen siirtyessä kunnalliseen päivähoitoon. Kelan minimisairaspäivärahalle (olen ollut kotiäitinä monta vuotta, joten vain tähän olisi ollut mahdollisuus) on 55 päivän omavastuu. Tämän vaihtoehdon saattoi siis unohtaa, sairasloman tarvehan olisi ollut todennäköisin juuri ensimmäisten 1-2 kuukauden aikana.

Vastauksenne viimeisessä kappaleessa annatte ymmärtää, että voisitte ehkä harkita asian ottamista esille, kun uudistuksia mietitään. Kaikkien tulevien lapsikuolemaperheiden takia toivon todella, että sen teette. Se olisi myös hyvä tilaisuus osoittaa, että kotiäitejä arvostetaan edes jossain määrin siinä missä muitakin työntekijöitä. Lisäksi on otettava huomioon se, että toimeentulotukien hakemiset ja myöntämiset sisältävät melkoisen määrän byrokratiaa. Käsittelykulujen suhteen huomattavasti huokeampi vaihtoehto olisi, että kotihoidontukien maksu jatkuisi entiseen tapaan esimerkiksi kahden kuukauden ajan lapsen kuolemasta, ilman, että kenenkään tarvitsisi täytellä, leimailla tai postitella ylimääräisiä papereita. Valtio siis itse asiassa saattaisi jopa säästää rahaa nykykäytäntöön verrattuna. Pahimmillaankin valtiontaloutta ajatellen kyseessä olisi lähes symbolinen ele. Kotihoidontuet ovat pieniä, ja lapsia kuolee harvoin.

Ystävällisin terveisin
pientä pellavapäätään ikävöivä äiti
Susanna Salonen, Nummela"

Nyt siis vain odottelemaan Risikon vastausta. Sinänsä aika hämmentävää, että hallitus harkitsee ylimääräisen rahallisen avun myöntämistä suoraan Jokelan uhrien omaisille. En missään nimessä väitä, etteikö tällaiselle avulle saattaisi hyvinkin olla tarvetta, mutta, ottaen huomioon esimerkiksi meidän perheemme kohtelu, jo kyseisen tuen harkitseminen tarkoittaa, että hallitus on laittanut lapsikuolemat arvojärjestykseen. Jos lapsi nukkuu hiljaa pois ilman, että lehdet pääsevät kirjoittelemaan ja kunnat vaatimaan miljoonakorvauksia terapioita ynnä muita varten, perheen voi hyvällä omalla tunnolla unohtaa. Mainittakoon vielä, että itse en lähtisi erittelemään, mikä tapa menettää lapsi on raskain ja mikä vähiten raskas. Rakastetun lapsen kuolema on aina vanhemmille painajainen, josta selviytymiseen ei voine saada liikaa apua.

Lisää aiheesta ministerin vastattua kirjeeseeni.